Äiti leipoo hymyellen. 
Kelle leivot, äiti, kellen? 
Vielä kysyt — kelles muille 
pienoisille piimäsuille?

Tää on kakku pikku Annin, 
tuo on Heikin, tää on Hannin. 
Tämän saapi pikku Asta, 
joll’ on yksi hammas vasta.

Leivät nousee, hiipuu uuni, 
miss’ on pienet piimäsuuni? 
Kätken kakkuun kaipausta, 
sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran — 
toinen teille leipoo kerran. 
Äidin kakku makeaisin, 
sitä, ah, jos aina saisin