Pieni pensas, uinahda,
viel’ on talven valta,
ei näy kukkaa, kanervaa
talven peitteen alta.
Kauvan täytyy vartoa,
kunnes kukkii pihlaja,
pieni pensas, uinu,
viel’ on talven valta.

Pientä tainta silmäilee
päivän armas tytti,
kas, kun kerran henkäisee,
kaiken elähytti!
Päivän kirkas katse vaan
sai jo pulmut puhkeemaan!
Tuutii sua ja silmää
päivän armas tytti.